BC day 11

Kiukku. Voimaton olo. Nälkä. Halu huutaa ja itkeä. Tänään on tämmönen päivä. Johtuuko sitten, että on loppuviikko ja voimat lopussa? Vai mistä? Toivottavasti tää katoaa pian, koska ei ole kivaa.
Ai että mua ärsytti töissä, kun toiset veti tuoreita korvapuusteja ja pandan valkosuklaata. Miksen mä vetänyt pullaa ennen dietin alkua? Nyyh. Siellä mä vaan istuin suu tyhjänä, kun muut santsaa suklaata ja pullaa suuhun. Mikä onkaan parempaa kuin tuore korvapuusti ja kahvi?! JUURI NYT EN KEKSI MITÄÄN. Pulla on mun heikkous. Voisin syödä koko pullapitkon kerralla, sitä vaan ahtaa suuhun niin se katoaa. Mun mielestä vaalea leipä on myös pullaa. Mun mielestä vaalea leipäkin on herkkua. Samallailla se sulaa suuhun kuin pulla. Voisin vaikka käydä tunnin ylimääräisellä lenkillä, jos vain saisin pullaa! Kahvi ja pullaa. En muista oonko tänne kertonut, että mä lievitän mun mielihaluja haistelemalla. Tänäänkin haistelin tuoretta leipää, suklaata ja pullaa. AI ETTÄ. Tekis mieli hyppiä ja kiukutella kuin pieni lapsi, kun mä HALUUN!!! Mun ei oikeastaan tee edes mieli mitään herkkuja vaan sitä tunnetta, jonka mä saan kun laitan jotain hyvää suuhuni. Saan löhötä rauhassa ja rentoutua napostellen makeaa. Keksejä. Oih. Näin yks päivä unta mun lempikekseistä.. On se kumma, kun ennen en edes välittänyt herkuista, nyt kun ne on kiellettyjen listalla niin johan himottaa. Haluan jotain hyvää!

Kun tätä bc'tä alotin, ajattelin että se tulee olemaan aika helppoa. Tiedän etten mihinkään tule sortumaan. Tai ainakin uskon näin. En ajatellut että mun tekisi pahemmin edes mitään mieli, koska tiedän ettei mulla ole herkkupäivää. Joten turha mun on herkkuja miettiä kerran en niitä kuitenkaan saa? Sitten tuli aurinko. Jätskikioskit. Jäätelöauto. Töihin herkut. Kesä tekee tuloaan ja sekös saa mun kuolan valumaan! Muut istuu ulkona jäätelökiskan vieressä pehmistä syödän. Klunks. Kun tää loppuu, niin se on pehmistä, suklaata, ehdottomasti pullaa. Tietysti kohtuudella... Okei. Tää on nyt mun kuolavaluu -puheita. Nyt on semmonen olo, kun olisi hirveä nälkä, ei olisi saanut ruokaa päivään ja ajattelee vain, että kun sinne jääkaapille pääsee, sen kumoaa kokonaan suuhunsa. Kerralla ja kaiken. Ei toivoakaan, että tulisi täyteen. Mä en osaa kuvitella sitä huonoa, ällöä, oksettavaa oloa mikä tulee, jos vetää liikaa makeaa. En pysty, se ei ole mahdollista. Sitten aloin ajattelemaan, että vielä 8 ja puoli viikkoa, niin saan jotain hyvää. 8 JA PUOLI VIIKKOA? MITÄ?? Niin vähän enää? Ei ole mennyt kuin puolitoista viikkoa ja musta tuntuu, että oon lähempänä loppua kun alkua. Tuli pieni paniikki, koska en huomaa kauheasti muutosta. Miksi menin ryyppäämään lauantaina, miksi.. Miksi miksi miksi. Onneksi tässä on vielä hyvin aikaa!

Nyt mieliala alkaa pikku hiljaa kohentumaan, kun sain ruokaa. Kun lähdin töistä, mua itketti. Lähdin pyöräilemään, mua kiukutti. Pyöräilin ja tuuli niin etten päässyt eteenpäin, vitutti. Tuuli niin kovaa, että silmät alkoi vuotaa. Tuuli niin paljon, että hiekat lensi mun silmään enkä nähnyt mitään. Miksei toi tuuli voi jo loppua? Musta tuntuu, että joka päivä tuulee. Se ei ole pientä tuulta vaan kovaa JA ÄRSYTTÄVÄÄ. Tekis mieli alkaa tappelemaan tuulen kanssa. Kun pyöräilen töihin on vastatuuli. Kun pyöräilen kotiin on vastatuuli. Onneksi enää mun ei tarvitse änkeä pyörää pyöräkellariin, se vasta ärsyttävää puuhaa olikin. Hiestä märkänä (onneksi en enää!!!) menin ylitäyteen ängettyyn pyöräkellariin. Se oli täynnä pyöriä, hyvä kun mahtui itse sisään. Ei pyörälle paikkaa, siihen muiden päälle vaan. Se oli oikein mukavaa aamulla hakea pyörä ja yrittää saada sitä, kun se oli hautautunut kolmen muun pyörän alle. Jes. Onneksi ei enää tuota tuskaa! Pihalta vaan pyörän selkään ja menoks. Pyörä parkkiin ja pois.

Onneksi huomenna on perjantai. Onneksi tänään on lepopäivä. Kohta kaverin luokse hengaamaan ja sieltä toisen kaverin tykö (light!!!)limua juomaan. Mun on pakko tyydyttää mun makeanhimo jollain ja ajattelin testata zeroa. Luulen, että tätä kiukkua lisää myös se, että mun kädet...... on kipeät! Se ei oo semmoista ah ihanaa kipua, joka tulee kun tietää treenanneensa kovaa. Vaan se on sitä ensimmäistä kipua, kun ne lihakset heräilee. Mullahan on aivan surkeat käsilihakset enkä niitä ole koskaan treenannut. Aina vain vatsaa, selkää ja jalkoja. Tämän ohjelman mukana mukaan ovat tulleet käsilihakset. Tällä viikolla tiistaina teinkin uuden ulkotreenin, joka sisälsi käsien aktivointia. En pysty nostamaan kunnolla mun käsiä hartioiden yli, jo ennen hartioita alkaa sattumaan. Oon kyllä onnellinen että tuntuu, koska tiedän, että nyt on tehonnut. Tämä on vaan ärsyttävää, kun ne lihakset jotka on ollut kauuuan piilossa, niin herää eloon ja sattuu.

MUISTIN JUURI, ETTÄ TÄNÄÄN JULKAISTIIN UUSI ULKOTREENI. PAKKO KATTOO. JEEJEE. JOTAIN UUTTA. MOTIVAATIO KASVOI, KIUKKU LÄHTI. TSAUKKIS MÄ TSEKKAAN SEN HETI.