Esittely

Heippa!

Ajattelin nyt hieman kertoa itsestäni, että jotkut voivat samaistua minuun. Itse tykkään ainakin lueskella sellaisia blogeja, joihin osaan itse samaistua. Käsittelen omassa blogissani itselleni ajankohtaista asiaa, eli laihdutusta, kiinteyttämistä, urheilua ja ruokavaliota.

Olen 20-vuotias tyttö(/nainen.) Harrastan lenkkeilyä, pyöräilyä, uimista ja salilla käymistä. Nämä oikeastaan täyttävät koko vapaa-aikani, mutta lepopäivinä aikaa riittää myös muillekin jutuille. Lenkkeilyn olen jättänyt talveksi pois (tai siksi aikaa kun lunta riittää/on kylmä), oma lenkkipolkuni on nyt hiihtolatuna ja sinne ei ole asiaa lenkkeilemään. Eikä minua kyllä yhtään huvittaisikaan pakkasen puolella lähteä ulos, pysyn mielummin sisällä. Lenkkeilyn korvaan talvisin crosstrainerilla. Pyöräilyssä sama juttu - pyörä pysyy talvisin visusti sisällä. Kun lumet sulavat ja pakkanen tippuu nollaan, kaivan taas pyörän esille ja siitä alkaa taas töihin pyöräily ja takaisin! Että mä odotan jo sitä. Uimassa pyrin käymään kerran viikossa ja salilla käyn 5 kertaa viikossa.
Oon niin kauan aikaa kuin muistan yrittänyt pudottaa painoa. Paino mulla alkoi kerääntymään yläasteella, kun ennen koulua oli matkan varrella kauppa. Sinne kaikki viimeisetkin rahat upposivat 
PIRKKAPATUKOIHIN. Ovatko nämä muille tuttuja? Itse ostin niitä sen takia, kun vaivaisella 30 sentillä sai jo yhden. Näitä tuli vedettyä helposti kolme ennen ensimmäistä tuntia. Yläasteella en painostani niin paljon välittänyt, saihan makkarat piiloon kun vetäisi legginssit korviin asti tai kun istui alas, veti farkut mahan päälle. Laihistus oli myös kova juttu. Plus olin aina ollut sopivan kokoinen, joten en kokenut että minulla olisi kauheasti ylimääräistä.

Tässä 5 vuoden sisällä on tullut kokeiltua kaikenlaisia dieettejä, mm. näkkäri-, lentoemäntä-, omena-, en syö mitään klo 17 jälkeen dieetti... Kaikki ovat olleet aivan turhia. Ensimmäisenä päivänä motiivi oli uskomaton, mutta hiipui iltaa kohden. Tästä alkoi napostelu. Jos oli tajuton nälkä, eihän yksi suklaapala mitään haittaa? Kohta suuhun menikin yksi, kaksi, kolme.. koko levy suklaata. Talvisin olin säästänyt konvehteja, joten rasiat katosivat nopeasti, vaikka muuten en edes kauheasti suklaasta välitä. Tämän jälkeen alkoi kadutus, ai että ku välillä itketti. Kaiken minkä kielsin itseltäni - sitä teki mieli.

Jätin dieetit taakseni ja aloin panostamaan liikuntaan. Aloin käymään uimassa 3 kertaa viikossa. Muistan kun ajattelin, että haluaisin mennä salille, mutta en kehtaa yksin. Eräs päivä rohkaistuin. Menin salille ja tajusin, että siellä on paljon kivempaa yksin! Saa omaa rauhaa, tehdä kaiken omassa tahdissa, kuunnella hyvää musiikkia... ai että. Uiminen vähentyi ja salikäymiset lisääntyivät. Jokin asia oli silti pielessä, nimittäin syöminen. Nyt koska liikuin paljon, niin totta kai minä tarvitsin ruokaa? Sallin itselleni luvan syödä kuin sika. Vaikka olin täynnä, ängin ruokaa itseeni, koska nyt minä tarvitsin sitä! Ja varmasti kaiken kulutan, niin kovaa minä treenaan. Yeah.. right. Pysyin kuitenkin herkuissa eroista.

Kävin edelleen salilla, mutta harvemmin. Välillä menin sinne, mutta jos bussi kotiin päin lähti aikasemmin, niin lähdin minäkin vaikka olin juuri tullut. Aloin vetämään herkkuja. Pikku hiljaa sali jäi taakseni ja niin myös urheilu. Kävin vaa'alla, se näytti 59.8kg. Silloin ajattelin, että ''okei.. ei vielä paha. mut heti kun se ylittää 60kg, sitten aloitan laihduttamaan!!'' En käynyt pitkään aikaan vaa'alla. Ja seuraavaksi kun menin.. vaaka näytti 61KG. Hyi kamala se olotila! En ollut ikinä ollut niin painava. En siis koskaan ole ollut ylipainoinen, mutta pian olisin sen rajoilla. Nyt se alkaa. Pakko. Mä lupasin itselleni. Siitä se sitten lähtikin eikä ole loppunut.

Vasta viime syksyllä tajusin kuinka paljon se ruoka siihen vaikuttaa. Aloin miettiä mitä syön. Jätin pastan, perunan ja riisin pois, koska ne sisälsivät aivan liikaa kaloreita(?) Lisäsin maitorahkan ruokavalioon. Hyi, että se oli aluksi pahaa! Sitä ei olis millään keinoilla voinut syödä ilman pilttejä, mehukeittoja tai marjoja. Aloitin pyöräilyn töihin ja takaisin. Aloin käymään lenkeillä. Olen aina vihannut juoksemista, koska en ole ikinä jaksanut juosta ja hengästyin helposti. Juteltiin kaverin kanssa, että ensi kesäksi vedetään ittemme niiiiiiin timmiin kuntoon! Motivaatio oli täysi kymppi. Ensiksi kävelin koko 8 km lenkin. Pikku hiljaa aloin ottamaan juoksuspurtteja. Yhtenä päivänä tulin lenkkipolun alkuun ja minun teki mieli juosta. Lähdin juoksuun..ja pysähdyin seuraavan kerran vasta kotiovella!! Fiilis oli mieletön. Mäkö juuri jaksoin juosta 8km lenkin pysähtymättä? Ei olis kuukausi sitten takaperin uskonut! En oo ikinä ennen tajunnut miten joku voi haluta vapaaehtoisesti juosta! Nyt mä ymmärsin. Se oli ihanaa, vapauttavaa, rentouttavaa! Joten kaikki te, jotka ette tykkää juoksusta/lenkkeilystä, tilanne voi olla parin kuukauden päästä toisin, jos aloitatte lenkkeilyn. Kun lähdin ensimmäistä kertaa lenkille, painoin reilut 61kg. Vyötärönympärys 73cm, maha korkeimmasta kohdasta 90cm. (jos haluatte kuulla lisää alkuperäisistä mitoista - kysykää!)

Lähtötilanne ja nykytilanne (9.helmikuuta)

Tällä hetkellä painan 56.3kg (mitattu viime lauantaina 16.3.) Vyötärönympärys on 69cm, masu korkeimmasta kohdasta 83cm. Jotain on siis tapahtunut! Painoin yhdessä vaihdeessa 55.5kg ja vyötärönympärys oli 67cm, mut sitten aloin lipsumaan. Mietin koko ajan liikaa mitä syön, koska saan syödä. Mielessäni pyöri vain ruoka. Koko ajan tuntui, että on hirvee nälkä. Treenaamisesta katosi kokonaan ilo, koska mietin vain kuinka paljon pitää treenata, että voin taas syödä. Sitten tulin kipeäksi. Aloin itkemään kotona, koska jos kerran olisin kipeä, en voisi treenata. Jos en voisi treenata, en voisi syödä. Stressasin ihan hirveästi. Edellisenä iltana laskin mitä seuraavana päivänä saisin syödä. Tää ei voi olla tämmöistä. Päätin, että alan vasta päivän päätyttyä laskemaan päivän kalorit. Näin syömiset on syöty, enkä voi niihin vaikuttaa. Alkoi helpottaa. Ja helpotti. Ihanaa kun ajatuksissa ei pyöri pelkästään ruoka ja treenatessa nautin taas liikkumisesta.
Olen jo pitkään halunnut personal traineria, mutta ei ole varaa. Olen kysellyt ja katsellut eri hintoja. Ei vaan tekisi mieli sitoutua mihinkään 6 kuukaudeksi, koska mä tarvitsen hälläväliä päiviä, edes joskus. Voisin sitoutua 2-3kk ja aion kyllä jossain vaiheessa hankkia pt'n, mikäli tuloksia ei ala enää tulla. Nyt tuntuu, että tää kehitys on jymähtänyt paikoilleen. Ei oo sentit/paino liikkunut vähään aikaan mihinkään. Siksi päätin kokeilla tätä gojuttago ruokavaliota. Toivottavasti tämä toimii!